Soll ich eingreifen?

Die Januar-Studienwoche hat mich zu folgenden Gedanken inspiriert: Im antiken Rom, lange bevor es die Kaiser gab, gab es einen Senator namens Cincinnatus. Er war gerade dabei, sein Feld zu pflügen, als eine Gruppe von Senatoren eilig zu ihm kam und sagte, dass der Stamm der Aequi angreife. „Cincinnatus, komm und übernimm das Kommando über die Armee!“ Cincinnatus lässt den Pflug sofort stehen, reitet nach Rom, ruft die Armee zusammen und besiegt die Angreifer in einer entscheidenden Schlacht. Sechzehn Tage später kehrt er zu seinem Bauernhof zurück und pflügt weiter, als wäre nichts geschehen.

Natürlich geht es bei unserem nordischen Seminar nicht um den Kampf gegen riesige Armeen, sondern um Initiative ergreifen, eine Aufgabe ausführen und Verantwortung für längere Prozesse übernehmen.

Ein Thema finden Ein wichtiges Element in unserem Curriculum ist der Spaziergang in Paaren zur Kirche, bei dem die Studierenden unterwegs über ein Thema diskutieren, das von den Leitern vorgegeben wird. Diesmal stand jemand unerwartet auf und präsentierte ein Thema. Und schon gingen wir los, das Thema fröhlich diskutierend!

Verantwortung übernehmen Im abschließenden Plenum überlegten wir, wie das Programm für das kommende Wochenende im März aussehen könnte, bei dem die Gemeinde in Järna beteiligt wäre. Viele gute Vorschläge wurden gemacht, aber die Gesamtidee war noch etwas vage. Dann schlug jemand vor: „Lasst uns ein kleines Stück aus den Evangelien vorführen, ich kann die Verantwortung übernehmen.“ Und so konnten wir Järna dankbar verlassen, und mit Freude auf den nächsten Treffen schauen.

Lars Karlsson

Should I step in?

The January study week inspired me to the following thoughts: In ancient Rome, long before the emperors, there was a senator named Cincinnatus. He was busy plowing his field when a group of senators hurried to him and said that a neighbouring tribe was attacking. “Cincinnatus, come and take command of the army!” Cincinnatus leaves the plough on the spot, rides to the city, summons the army, and defeats the attackers in a decisive battle.Sixteen days later he returns to his farm and continues plowing as if nothing had happened.

Of course, our Nordic Seminary is not about fighting huge armies, but about taking initiative, carrying out a task, and taking responsibility for longer processes.

Finding a topic An important element in our curriculum is the walk in pairs to the church, during which the students discuss a topic assigned by the leaders. This time, at breakfast, someone unexpectedly stood up and presented a theme. And off we went, eagerly discussing the topic!

Taking responsibility In the final plenum, we pondered on the program for the upcoming weekend in March. We want to involve our hosts in the Järna congregation and give them a glimpse of our work. Many good proposals were made, but the overall idea was still somewhat vague. Then someone suggested: “Let’s perform a scene from the Gospels. I can take responsibility.” Thus we could travel home and look forward to the next meeting in good spirits.

Lars Karlsson

Ska jag ta ansvaret?

Januaristudieveckan inspirerade mig till följande tankar: I det antika Rom, långt före kejsarna, levde en senator vid namn Cincinnatus. Han plöjer sitt fält när en grupp senatorer skyndar fram till honom: ”Aequii-stammen har angripit oss. Du, Cincinnatus, måste ta befälet över armén!" Cincinnatus lämnade plogen på stället, red till Rom, kallade samman hären och besegrade angriparna i ett avgörande slag. Sexton dagar senare återvände han till sin gård och fortsatte plöja som om inget hade hänt.

Naturligtvis handlar vårt nordiska seminarium inte om att bekämpa stora arméer, utan om att ta initiativ, genomföra en uppgift och ta ansvar för längre processer.

Att hitta ett ämne En viktig del av vår kursplan är promenaden till och från kyrkan, där vi parvis samtalar kring ett ämne som ledarna gett oss. Den här gången reste sig någon spontant och presenterade sitt tema för oss. Och så vandrade vi iväg under livligt samtal!

Att ta ansvar I det avslutande mötet funderade vi över programmet för den kommande helgen i mars. Vid veckoslutsträffarna vill vi också visa församlingen i Järna vad vi håller på med. Många bra programförslag kom upp, men helhetsidén var fortfarande rätt luddig. Då föreslog någon: "Låt oss framföra en scen ur evangelierna. Jag kan ta ansvaret." Så kunde vi förnöjt resa hem och med förväntan se fram emot nästa träff.

Lars Karlsson

Pitäisikö minun ottaa vastuu?

Tammikuun opintoviikko inspiroi minua seuraaviin ajatuksiin: Antiikin Roomassa, kauan ennen keisareita, eli senaattori nimeltä Cincinnatus. Hän oli kyntämässä peltoaan, kun joukko senaattoreita kiiruhti hänen luokseen: "Naapuriheimo on hyökännyt kaupunkiin. Sinun, Cincinnatus, täytyy ottaa armeijan johto!" Cincinnatus jätti auransa siihen paikkaan, ratsasti kaupunkiin, kutsui armeijan koolle ja löi hyökkääjät ratkaisevassa taistelussa Kuusitoista päivää myöhemmin hän palasi tilalleen ja jatkoi kyntämistä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Luonnollisesti seminaarissamme ei ole kyse sotajoukkojen voittamisesta, vaan aloitekyvystä, tehtävän loppuun saattamisesta ja vastuunkannosta.

Aiheen löytäminen. Tärkeä osa opetussuunnitelmaa on kävely kirkkoon ja takaisin, jonka aikana keskustelemme pareittain seminaarijohdon antamasta aiheesta. Tällä kertaa aamiaisen lomassa joku nousi spontaanisti seisomaan ja esitteli oman aiheensa meille. Ja niin lähdimme innokkaasti keskustellen kohti Skäveä!

Vastuun ottaminen Päätöskokouksessa pohdimme ohjelmaa maaliskuussa pidettävälle viikonlopulle. Viikonlopputapaamisissa haluamme myös näyttää Järnan seurakunnalle, mitä teemme. Monia hyviä ohjelmaehdotuksia tuli esille, mutta kokonaisidea oli vielä melko epämääräinen. Silloin joku ehdotti: "Esitetään kohtaus evankeliumista. Minä voin ottaa vastuun." Näin saatoimme tyytyväisinä palata kotiin ja odottaa innolla seuraavaa tapaamista.

Lars Karlsson